Pahin pelkoni kävi toteen ja ihastuin ystävääni

Ollessani elämäni parhaimmassa suhteessa. Nykyisestä suhteesta ei puutu mitään ja olen kokenut oloni maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi. Silti olen päätynyt tähän tilanteeseen. Sen sanotaan olevan normaalia pitkissä parisuhteissa, ja onhan noita pienempiäkin ihastuksia matkan varrelle mahtunut, mutta tämä on erilaista. Tunnen magneettista vetoa ystävääni kohtaan ja uskon myös, että hän voisi vastata tunteisiini. Osittain tuntuu jopa siltä, että hän on itse "tehnyt aloitteen", koska pystyy aistimaan, mitä tunnen häntä kohtaan. Ja jos olisin sinkku, ei olisi epäilystäkään, ettenkö ainakin yrittäisi tavoitella häntä. Mutta en ikinä haluaisi satuttaa nykyistä kumppaniani, ja ymmärrän, että jos jatkan tällä linjalla, tulee se olemaan välttämätöntä. Ymmärrän myös, että tämä teksti saattaa kuullostaa aivan hirveältä ulkopuolisen korvin. En olisi itsekään ikinä voinut kuvitella joutuvani tälläiseen tilanteeseen, onhan nykyinen kumppanini enemmän kuin tarpeeksi minulle. Ihastus tuntuu elämää suuremmalta, ihankuin se olisi minulle tarkoitettu. Voisiko se olla niin? Apua!

/En pysty jokaiselle erikseen vastaamaan, mutta kiitos monipuolisista vastauksista kaikille! Kiitos että otitte aikaa ja näitte vaivaa tämän asian eteen, se merkkaa mulle todella paljon. 🙏